...että perjantaiset lahjontatoimet tuottavat tulosta ja treeni tänään sujuu!!!

Kyseessä siis Sagalle viikko sitten kehittynyt keinukammo. Viime tiistain junnutreeneissä kävi onneton tapahtumasarja, jonka seurauksena meidän neitokainen pisti keinun totaali boikottiin. Koirus luultavasti luuli juoksevansa puomille ja rysäytti läpi täydellä vauhdilla... Omaan piikkiin on osittain pakko pistää, kun en huomannut Neaa muistuttaa, ettei Saga vielä ole keinuvarma eikä saa suorittaa sitä vapaana. Myöskään ryhmän ohjaaja/opettaja ei ollut tilanteesta tietoinen eikä tajunnut kysyäkään. Itse havahduin kentän toiselle laidalle asti kuuluneeseen ryminään ja sitten aloitettiinkin aikamoinen maanittelu. Heti samana päivänä ei kovinkaan paljoa edistytty, mutta perjantaina otettiin uusi yritys. Rauhassa ja nakkipaketin avustuksella neitokainen uskaltautui taas keinuilun pyörteisiin ja nyt siis jännäillään vain illan treenejä. Tällä kertaa ilmoitan tasan jokaiselle paikalla olijalle, että koira suorittaa toistaiseksi keinua vain remmissä ja yksittäisenä esteenä!!!

Samankaltainen äksidentti kävi aikoinaan Simolle kisatilanteessa. Vaikka melko nopeasti saatiin luotto nimellisesti takaisin, tulee silti aika ajoin vieläkin varovaisuus keinulla esiin. Keinukammo on inhottava asia, joka olisi paljon helpompi välttää kuin jälkeenpäin korjata... Trust me, been there, done that...

Sekä Simo että Saga keinuilevat nykyisin käskysanalla KIIKKU, jonka toivon erottuvan riittävän hyvin puomista. Ainakin Simolla on toiminut mukavasti. Sagalla vasta työn alla.

Pakko purkaa samaan syssyyn vielä perjantain epäonninen meriseikkailu...

Ihan vaan nopeasti piti isän kanssa siirtää perheemme vene telakalta mökkirantaan, mutta hiukan toisin kävi. Varatankkailusta huolimatta saimme puolimatkassa todeta löpön loppuneen (vuoto paluusysteemissä ja kaikki neste pilssissä!!!)... Joo, purjeveneellä toki oltiin liikkeellä, mutta paljonko lämmittää, kun purjeet kotona ;o) Mukana oli kaikeksi onneksi keulapurje, jonka ylösnosto kovassa tuulessa ei kuitenkaan ollut lasten leikkiä (eikä lasten katseltavaa eikä kuunneltavaa, ...kele, ...tana!). Purje saatiin kuin saatiinkin vetämään, tosin ihan huippuun se ei milloinkaan noussut, vaan roikkui osaksi kannella. Sillä sitten kikkailtiin mökille päin. Lopun vastatuuli osuus "nautittiin" sitten mökkinaapurin avustamana Busteri-hinaus-kyydistä, koska pelkällä puolittaisella keulapurjeella meidän kylpyammeemme ei oikein kryssi. Aika säätämistä ja sähläämistä, liian monta kirosanaa ja lukematon määrä mustelmia, mutta onnellinen loppu kuitenkin.

Purjehduskausikin siis viimein avattu!!! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Moottoriveneilyhän alkoikin jo aikaa sitten...